Työhuone

Mies istui vanhan kirjoituspöytänsä ääressä. Pöytään sisältyi paljon rakkaita muistoja. Se oli tukeva, tummasta puusta valmistettu pöytä. Miehen katse kiersi hetken avarassa työhuoneessaan, hän oli itse rakennuttanut sen kotinsa ylimpään kerrokseen. Seinustalla kiersi noin katseenkorkeudella pitkiä kirjahyllyjä, suuri pyöreä ikkuna antoi valoa toisella päätyseinällä. Se hieman mietitytti miestä. Eikö siihen olisi kuitenkin voinut vain asettaa tavanomaisen maisemaikkunan, tai vaikka sommitella erimuotoisia ikkunoita? Ehkä se olisi syytä suunnitella uudelleen, remontoida. Keskellä työhuonetta oli pitkä suorakaiteen mallinen neuvottelupöytä, jonka reunoilla oli paikat 12 ihmiselle, ja päädyssä hänen oma istuimensa. Myös mahdollisuus valkokankaan ja videotykin käyttöön olivat olemassa. Mies oli varsin tyytyväinen työhuoneensa varustukseen. Mutta jotain hän silti kaipasi.

Työhuone, kaikkineen, oli varsin tyydyttävä oleskelutila. Sieltä ei ollut juuri syytä poistua. Se oli kuitenkin ehkä hieman kolkko tilavuudessaan ja hiljaisuudessaan. Sinne olisi ehkä mukava saada joku toinenkin työskentelemään, viettämään aikaa. Ihmisiä ei vain voi ostaa, eikä varsinkaan tilanteessa, jossa työseuran olisi tarkoitus olla samalla myös keskustelukumppani, ystävä. Ystävyyttä ei voi arvottaa markkinoilla.