Viimeinen kesä (katkelma työnalla olevasta kirjasta)

Se päivä alkoi aurinkoisena. Lähdimme ystävyksissä niityille leikkimään. Oli erikoisen lämmintä vuodenaikaan nähden, mutta en minä silloin sitä ajatellut. Juoksentelimme niityillä ja kiipeilimme vanhassa tammessa, joka kasvoi pienellä kukkulalla.

Putosin kuoppaan, joka oli peitelty. Juoksin vain sen yli ja olin jo pohjalla ennenkuin ymmärsin mitä tapahtui. Kuopassa oli vanha miehen ruumis. Toukkien joskus jäytämä, ajankin kuluttama. Säikähdin ensin, menin ehkä paniikkiin. Kun sain itseni koottua, palasin ystävieni luo ja sanoin kompastuneeni. En koskaan kertonut kenellekään mitä olin nähnyt, mutten myöskään ole päässyt miettimästä mitä miehelle oli tapahtunut, kuka hänet oli kuoppaan toimittanut.

Hän lienee yhä kuopassa. Muutamaa päivää myöhemmin kävin peittämässä kuopan uudelleen ja tervehdimme viimeisen kerran.